Ekat hanskat itse värjätyistä langoista

Ville halusi neulotut käsineet ja eihän äidin auta muu kuin toteuttaa pojan toive, Onneksi lankaa on :) Varret oli kuitenkin pojan mielestä liian pitkät, joten taitoin ne myöhemmin kaksinkerroin ja ompelin  kiinni. Lankana käytin krapilla värjättyä harmaata seiskaveikkaa ja tuo vihertävä on krapin jälkivärjäsliemestä, mihin oli lisätty sipulinkuoria. Oliko pohjalanka harmaa, vai lisäsinkö liemeen vielä rautavitrilliä - ei harmaata aavistustakaan, kun tiedot langasta jäi toissa  syksynä merkkaamatta=(  Nämä oli muuten elämäni ensimmäiset itsetehdyt hanskat - opettanut olen kyllä, mutta itelle ei vaan ole tullut tehtyä.

Loppu  syksyllä keräämäni verihelttaseitikit olivat niin voimakaasti haisevia pakastimessa, että ne oli aivan pakko heittää värjäysliemeen. Sieniä ei ollut paljon, mutta kun pakastimessa pullatkin alkoivat maistua sienille niin asialle oli yksinkertaisesti pakko tehdä jotain! Hukkaan ei arvokkaita värjäyssieniä viitsinyt heittää.Verihelttaseitikin heltoista tuli tuo oranssimpi lanka ja jaloista odotetusti  kaunis keltainen sävy. Lankana oli valkoista Novitan 7-veljestä. Ihan kivat raita langat! Jatkossa kuivaan verihelttaseitikit, kunnes saan riittävästi värjäysmateriaalia. Tänä syksynä värjäsin veriseitikeillä, joita olin edellisenä syksynä keräillyt pakastimeen, mutta ne ei haisseet niin voimakkaasti, että haju olisi tarttunut muihin pakasteisiin.

Mellistä olisi ollut kiva napata langat!

Talven ensimmäiset lapaset

Tänä syksynä krapin kylmävärjäyksestä saimme lempeän oransseja lankoja, mutta mukavan kirjavia ja tosi kivoja neuleissa. Poimin lapasten mallin Villapallon blogista (täältä), koska halusin yhdistää paatsamalla värjätyn omenan vihreän langan (harmaa 7-veljestä) ja tämän persikanvärisen. Kokeilin jo eri mallia, mutta jotenkin tuo kiemuralapasten malli sopi väriyhdistelmään parhaiten.  Paitsi, että itse värjätty omenanvihreä lanka loppui  toisessa lapasessa ennen viimeistä kuvioneuletta, joten oli vähän sovellettava mallia, purettava ensimmäinen samaan kohtaan  ja vaihdettava vihreän tilalle krapilla kuumavärjättyä lankaa.

Peukalotkin oli tehtävä punaisella, mutta lopputulos on minusta varsin soma!

Kirjava matto eteiseen

Loppu kesästä saimme eteisen väliseinän ja lattian purettua.  Mies  laittoi uuden lautalattian, jonka vahasin samalaiseksi kuin olohuoneen ja meidän makuhuoneen lattia on. Lattiasta tuli kyllä hieno, mutta koko syksyn pihasta on kantautunut niin järkyttävästi hiekkaa, kun on koira ja lapset ja kaikki lasten kaverit, jotka jättävät kengät eteiseen ja marssivat yläkertaan, että lattia on jo ihan naarmuilla. En  arvannut, että nykyajan mäntylankku olisi niin pehmeää =(  Joulun välipäivinä oli sopiva loimenloppu töissä ja pääsin kutomaan eteiseen uuden maton ihan mittojen mukaan lattiaa paremmin suojaamaan.  Mattosta tuli kiva ja pirteä, sekä mahdollisimman kirjava, ettei heti koirantassun kurajäljet näkyisi.

Vuosi sitten meille tuli Melli!

Tällainen pikku pallero Melli oli vuosi sitten tammikuussa,  onneksi pentuaika meni  varsin vähin vaurioin, muutamat kengät ja vanhan nojatuolin käsinoja saivat uuden muotoilun!

Huhtikuun lopulla Melli oli jo kasvanut kovasti ja aloittanut koirakoulunkin! 

Näin hienosti osataan istua!

Lempipaikka on  pihassa saunalle johtavien portaiden tasanne, koska sieltä näkee ohi menevät koirakaverit!

 Nyt Melli on jo aikuinen, pentukarva vaihtui ja hieman väritys muuttui punaruskeampaan suuntaan selästä. Varsin nätti tyttö ja kovin tykätty, ainakin naapurin Briardiuros Maran mielestä! Päällyskarva kasvaa vielä pitemmäksi talven aikana.

Tässä Melli vuoden vanhana joulukuussa ja hitunen katolta tippunutta lunta jäljellä.

Sinipuulla värjätyt langat pääsivät puikoille

Kaikenlaisia joulukiireitä on ollut, mutta perheen  villasukkatilanne vaati asiaan puuttumista. Syksyn värjäyksistä oli kyllä mukava sommitella raitasukkia, vaikka ylimmissä sukissa onkin värjätyt langat yhdistetty mustaan seiskaveikkaan. Koko perhe sai sukkia! Nyt on puikolla jo krapin kylmävärjäyslangat kirjoneulelapasiin ja paatsaman kuorella värjätty pohjaväriltään harmaa lanka.

Ikean peili sai kermakuorrutuksen

Pidin mosaiikkikurssia edellisenä viikonloppuna ja sain yhdeltä kurssilaselta loput kahvikuppien sirpaleet. Itse en ollutkaan vielä ehtinyt tekemään kierrätetyistä posliiniastioita mosaiikkia, joten nyt minulla oli kaunista liilaa kukkakuppia juuri sopivasti. Kultareunatkin asettuivat mukavasti peilin ulkoreunoille ja kehykseen. Kiitos Pirjo :)

Aikaisemmin tekemäni lasilyhty putosi ja meni rikki. Se ei kauhesti harmittanut, sillä olin Sinooperista ostanut siihen värillistä lasimosaiikkia ja vasta saumausvaiheessa huomannut, että lasi olikin vain värjättyä! Nyt tein mosaiikkilyhdyn Arjan antamasta   tiffanylasista Ikean lasi maljakkoon ja tykkään kovasti!

Vielä syksyn viimeiset värjäykset: veriseitikki, pikkuauringonkukka, paatsamankuori ja sinipuu

Suunnitelmissa on omat villapaitalangat, joten tilasin Virtain Villasta 3-säikeistä karstalankaa, joinka yksi säije on harmaa. Malli on vielä etsinnässä, mutta kaivoin pakastimesta kaikki loput veriseitikit 400 g ja 200 g lankaa. Langat jäi lähes kahdeksi päiväksi värjäysliemeen, kun en ehtinyt niitä pesemään,  punainen väri oli imeytynyt lankoihin hyvin ja liemi oli lähes kirkasta. En edes yrittänyt jälkivärjäyksiä. Vihreä lanka on värjätty pikkuauringonkukalla ja samalla reseptillä kuin aikaisemminkin. Kolmas lanka on paatsamankuorella 200 g ja 100g Virtain Villaa. Paatsaman kuori oli tilattu Riihivillasta jo viime syksynä, joten olihan se aikakin laittaa väripataan.

Paatsaman kuorella värjäys tuotti yllätyksen 200 g kuorta värjäsi 765  g lankaa!!! Ensin 100 g 3-Virtain Villaa,  2. värjäys: 100 g Kauhavan 2-säik. karstalankaa, 3. värjäys: 100 g Kauhavan 2-säik.karstalankaa, nyt lämpötila oli lähempänä 90 astetta, kun jostain olin lukenut, että puunkuorilla se tuottaa pysyvämpiä värejä, -tiedä häntä. Lankaan tuli kuumemmassa aavistuksen ruskeampi sävy. Jäähtyvään värjäysveteen päätin heittää vielä 100 g purettamattonta karstalankaa, koska paatsama sisältää tanniinia.  Tästä vyyhdestä tuli sitruunan keltainen (lanka alakuvassa).  4. värjäys:  200 g Kauhavan karstalankaa, toiseen vyyhtiin yritin rautapuretuksella vihreää väriä jälkivärjäyksessä - ei tehoa! Siispä kaikki neljä värjäyskertaa tuotti  500 g lähes samaa sinapinkeltaista väriä =0 Jos olisin tuon arvannut olisin voinut laittaa kaikki vyyhdit samalla kerralla! En siivilöinyt kuoria pois vaan annoin niiden liota  lankojenkin kanssa, kuoren roskat lähti ravistelemalla langoista aika helposti! Vasta 5. värjäyksessä huomasin värjäysliemen olevan sen verran vaalennut, että päätin laittaa värjäykseen paremmin värjäytyvää Novitan 7-veljestä 165 g, valkoista ja harmaata ja vielä riitti väriä näihinkin. En ole tosin keksinyt, mitä tekisin 500 g sinapinkeltaista karstalankaa.

100 g sinipuuta oli myös todella riittoisaa. Ensimmäisessä värjäyksessä olin blogeja lukemalla aavistellut värin riittoisuutta joten uskalsin laittaa 400 g lankaa värjäytymään, 100 g valkoista ja harmaata 7-veljestä värjäytyi lähes mustaksi, 100 g Virtain Villa tumman violetiksi ja 200 g Kauhavan Kangasaitan 2- säik. karstalanka jäi vaalemmaksi kuin Virtain Villa.

2.värjäys toi vaaleampia sävyjä, mutta aluksi näytti ettei väriä tule kunnolla, joten heitin sinipuulastut myös värjäykseen! Voi tyhmyyksien tyhmyys! Sinipuu on älyttömän tikkuista, eikä sitä tahtonut saada lainkaan langoista pois, loput täytyy nyppiä, kun langat keritään :( Tähän värjäykseen laitoin 200 g Virtain Villaa, 100 g Kauhavan Kangasaitan karstalankaa,  230 g harmaata ja valkoista 7-veljestä.

Vielä 3. värjäys: 150 g valkoista ja 100 g harmaata 7-veljestä, näihin tuli vielä hienosti väriä!

Yhteensä 100 g sinipuuta värjäsin siis 1180 g lankaa  eli yli kilon!  Sinipuu ei kuulemma ole kovin pysyvä väri, mutta ajattelin silti uskaltaa käyttää lankoja villapaidassa!