Kesä tulla humpsahti!

Toukokuun ja kesäkuun lämpöaalto sai kaiken rehottamaan aivan liian nopeasti. Perennoita ei ehtinyt siirtää uuteen pihapenkkiin, kun ne olivat jo nupuissaan eikä millään raaskinut menettää kukintaa. Uusi pihapenkki täyttyi kyllä kylvämilläni kesäkukan taimilla: Tsinniota, astereita, auringonkukkia ja tuoksuhernetä, lisäksi kerrankin sain kylvää vielä ruiskaunokkia ja kehäkukkaa penkkiin, sillä kesä on vasta kolmas tässä talossa, eikä minulla ole ollut aikaisemmin yhtään ylimääräistä plänttiä vapaata istutusmaata.  Tavoitteena on yksi uusi istutusalue kesää kohden ja nyt olen jo tehnyt karhunvadelmille ja vadelmille istutusalueen autotallin seinustalle, keskelle takapihaa ison kukkapenkin ja vielä uuden lavan kesäkurpitsoille ja avomaakurkuille yläpihalle omenapuun lähelle.

Tässä näkyvissä autotallin seinustan penkki (kuvan otin juhannuksena)

 Karhunvadelma Sonja, Maurin makea, keltainenen vadelma ja Siperialainen karhunvadelma autotallin seinustan penkissä.

Sitten piti jatkaa vielä penkkiä pioneille, sillä paikka on lämmin ja aurinkoinen. Hankin pari pionia "Pallaksen pioni ja kiinanpioni Karl Rosenfield" sekä pari sinistä ritarinkannusta.

kuva juhannuksen aikaan!

Tähän karviasimarjapensaiden eteen tein sen uuden perennapenkin, johon hahmottelin jo pajusta tehdyt köynnöstuet. Tarkoitus olisi myöhemmin tuoksuherneen tilalle istuttaa pari jalokärhöä. Tähän penkkiin sijoitan talonseinustalla olevasta väliaikaisesta lavasta perennoita ja rakennan uuden penkin talon seinustalle paahteesta pitäville perennoille sitten joskus...

Syksyllä yläpihan ruusupenkkiin istuttamani tulpaanit kukkivat upeasti alkukesästä ja ukonlaukat nousivat vielä ainakin tänäkeväänä ruusujen yläpuolelle, että niitä voi ihailla alapihalta käsin ja keittiön ikkunasta.

Lähes kaikki narsissit ehtivät kukkia, mutta ilmeisesti kerrotusta sekoituksesta viimeisenä puhkesi kukkaan tämmöinen monikukkainen ja kukki syreenin kanssa saman aikaisesti. Pihasyreeniaidasta poimin oksia ja katsoin kuinka monta värisävyä löytyi; kolmen sävyistä liilaa ja valkoinen. Yhdessä pensaassa on todella upea tumma liila kukinto, joka vaalenee vanhetessaan. Joku fiksu on aikoinaan istuttanut syreeniaidan niin, että pihasyreenit aloittavat kukinnan ja unkarin syreenit lopettavat, eli aita kukkii lähes kolme viikkoa!

 Kalliokieloja ja tarhakurjenpolvea

 

Pihaan on suunnitelmissa patio tai alun perin olin suunnitellut pientä lampea, johon vesi solisisi yläpihalta, - talon miesväki ei asiasta vaan innostinut? Paikka on oikeasti mukava patiolle, sillä pihapihlaja siivilöi varjoa ja paikka on muutenkin suojaisa. Nyt kahtena kesänä on kaivettu riittävän syvää monttua käsin, mutta toivottavsti saadaan tänä kesänä siihen sora ja ensi kesänä viimeistään laatoitus ja pieni muurin pätkä =) Viimekesänä saunaterassin näkösuojaksi istutetut 

humalasalotkin ovat jo pitkällä.

tässäkin kuva juhannuksen aikaan!

Kasvimaa lavoissa on hyvässä vaiheessa, salaatin taimet on esikasvatettu jo toukokuussa kasvihuoneessa ja tuohon uuteen vanhoista tiilistä ladottuun lavaan tein uusinta kylvöksen ja istutitin Kirsiltä saamani valkosipulin taimet siihen vankistumaan. Takapenkissä, porkkanaa, papua, mangoldia ja punajuurta. Saviruukuissa yrttejä, kun taas loppui istutustila kesken ;)

Löysin Prismasta peilin, jolla somistin kuistin takaseinän. Tykkään =)

Mellikin tykkää pihapuuhista!

Kevätesikoita!

Ihanaa kevät! - jo sitä on odotettukin.

Näin upeasti kukkii  Tyyneltä saamani punainen esikko ensimmäistä kertaa, sillä se  kärsi muutossa ja siirroissa. Tyynen esikko on ties kuinka vanhaa kantaa, sillä Tyynen piha on upea ja sitä on rakennettu yli 50 vuotta. Vaalean violetin palloesikon ostin pari vuotta sitten ja viime kesänä siinä oli vain yksi kukinto, nyt näin monta! Kukinnan jälkeen pääsen levittämään sitä laajemmalle alueelle! Tämä esikko sopii todella kauniisti helmihyasinttien ja taustalla olevien pikkusydänten ja iiristen kanssa.

Kankaanpainantainspiraatio jatkuu...

Kurssilaisten kanssa teimme vanhoista pitsiliinoista pari erilaista valotettua seulaa ja olihan minunkin niitä kokeiltava. Tässä syntyi meidän talviverhot keittiöön. Mikä mukavinta, joulun jälkeen ei heti ole pakko edes vaihtaa verhoja, kun nämä sopii hyvin pitemmäksi aikaa ja voi laittaa ikkunaankin jo heti syksyllä.

 Tämä perhonen jäljennettiin yhdestä tyynyliinasta, pienen pätkän kokeilin metrikangasta tästäkin, mutta en nyt ainakaan vielä keksinyt mitä tästä tekisin. Voi olla, että pidän vaan näytepalana kankaanpainantakursseilla.

 

 Kurssilaisten käyttöön piirsin tämmöisen suuren pasley-kuvion, josta teimme seulan. Siitä painoin itse ensin mustalla metrikankaalle ja sitten maalasin lastalla pinnan. Vitsi, että tuli hieno ... nyt sitten vielä joulupöytäliinaakin punaisella pohjalla ja vaikka mitä =) Tähän olen tosi tyytyväinen, sillä tämä on kyllä kaunein pöytäliina minkä omistan!

 

Kokeilin vielä valkoiselle painopohjalle Iirispainatuksella.  Tämäkin on ihan kiva ja yllättäin sopi hyvin meidän olohuoneeseen verhoksi, kun matossa on saman sävyiset raidat. Taidan siis vielä painaa toisen kappaleen niin saan kesäksi pirteät sivuverhot.

Uudet verhot!

 Olen nyt  koko lukuvuoden pitänyt kankaanpainantakurssia ja kurssilaiset ovat kuvioineet kankaita eri tekniikoilla. Vihdoin olemme päässeet valottamaan seuloja ja metrikankaisiin. Löysin upean tammen silhuetin yhdestä paperiaskartelukirjasta, jota kopiokoneella suurensin sopivaksi.  Keittiön pöytä muuttui painopöydäksi ja painoin olohuoneeseen uudet kevätverhot mustalla valkoiselle puuvillakankaalle. Keittiöön painoin samalla aiheella vihreänsävyiset sivuverhot ja kapan!

Heti samantien oli kankaat ommeltava, mutta pakko oli näyttää verhoja vielä kurssilaisille,  sitten sain ne ikkunaan. =) Nyt olen jo painanut yhden verhon keittiöön ensitalveksi pitsiliinakuviolla ja ideoita muhii vaikka miten!!! Piirsin ja valotin suuren  pasley-kuvion kurssilaisten ja omaan käyttöön, mutta sitä ei vielä ehditty painaa!

Talven neuleita ja vähän huovutustakin!

Hiihtolomalla neuloin krapilla ja suomenröyhytattarilla värjätyillä langoilla taas yhdet sukat. Viikolla keräsin talven aikana tekemiäni neuleita ja huovutustöitä kevät aurinkoon kuvattavaksi. Alakuvassa on osa ennen joulua neulottuja lovikkalapasia, joita neuloin jämälangoista. Yhdet ehti jo vanhin poika hukata muutaman viikon sisällä! Aika kivan näköisiäkin niistä tuli, raidalliset otin omaan käyttöön, sillä ne on hyvät koiran lenkityksessä!

Pipon neuloin Novitan ohjeella ((täältä), mutta lankana oli Wool ja kuviosta tuli siksi paljon sirompi kuin malliohjeessa. Langan olin värjännyt hennalla kullanruskeaksi ja pietaryrillä tuon tumman vihreän, jossa rautasulfaatti värjää keltaisen langan vihreään! Lapaset on krappilla värjättyjä lankoja, lisäksi raitoja erilaisilla värjätyillä loppulangoilla.

Hyvä ystävä oli Suomessa hiihtolomalla tyttäriensä kanssa ja koska nuorimmainen on meidän kummityttö niin päätin neuloin koko porukalle sukat kokenillilla värjätyillä langoilla, vaaleanpunaissa  varren raidat on sinipuuta, mutta muuten kaikki langat on kokenilla ja kokenillin jälkivärjäyksistä, joko harmaata tai valkoista seiskaveikkaa!

 Tammikuussa pidin huovutuskurssia ja se innosti huovuttamaan merinovillasta itselle baskerin ja nunohuovutuksella huivin silkkisekoitekankaalle. Sen jälkeen huovutusvillat odottivat kuukauden olohuoneen nurkassa, että kokeilen mekon huovutusta, koska olin löytänyt aivan uskomattomia nunohuovutettuja vaatteita netistä (esim. täältä) Mutta en kuitenkaan saanut enempää aikaiseksi, ehkä ensi talvena!

 Koska minulla ei ole hattutukkia, jouduin muotoilemaan baskeria saunanlöylyissä omassa päässäni, sillä tavalla sain siitä sopivan kokoisen ja jopa muotoiltua vekkejä toiseen eturenunaan, joka muotona paremmin toimii omassa päässäni kuin perusbaskeri!  Huivin jouduin huovuttamaan kaksi kertaa, koska pöydän mitta loppui kesken ja unohdin kuinka paljon olin laittanut mustaa merinovillaa toiseen päähän, se paljastui vasta kun rullasin koko huivin auki. No ei se mitään nyt rimsujakin tuli tasasemmin koko huiviin kun villaa on yhtä paljon molemmissa päissä!

Raitasukkia pukkaa

 Teeveen ääressä on niin helppo neuloa itsevärjätyillä langoilla raitasukkia tai lapasia ettei tahdo millään viitsiä aloittaa suuritöisempää neuletta.Kaipa sitä pitäisi alkaa etsiä langoille sopivaa villapaita/takki mallia kirjoneuleena, että saisin edes osan langoista käytettyä, mutta toisaalta  laiskottaa... Sukissa on indigolla värjättyjä sinisiä lankoja ja krapilla ruskeita ja oransseja, sinipuun ensimmäisestä värjäyksestä violetit raitalangat!

Ihan kuin kaupastat ostetut =D

Piha on täynnä höttöistä lunta, sillä tänä syksynä lumitöitä on saanut tehdä tiheästi koko joulukuun. Neulekausikin on aloitettu jo syyskuussa miehen pipolla ja silkkisellä tuubihuivilla, neuloin myös pojalle uudet hanskat kadotettujen tilalle , sinipuulla ja indigolla värjätyillä langoilla.

Joululahjoiksi valmistui villasukat ja lapaset indigolla värjätyillä langoilla. Vyyhdin olin osittain sitonut tuorekelmun alle, joten vyyhtiin tuli valkoisia raitoja. Lapasessa valkoinen  muodosti revontulia muistuttavia kuvioita ja sattumalta molempiin lapasiin tuli samanlaiset =) Lankoja on vaikka kuinka, mutta ongelmana on ettei niitä millään raskisi käyttää, kun kauneimpia lankoja on mukava esitellä tulevilla värjäyskurssella kurssilaisille! Lisäksi miesvaltaisessa perheessä äidin on pakko sopeutua neutraalimpaan värimaailmaan =(  Harmaan langan värjäsin syksyllä tarhakäenkaalella!

Meidän juniori on pitkään haaveillut lovikkalapasia...kaupasta ostettuja pehmeällä vuorilla, samanlaisia kuin kavereillakin on , -käsityönopettajan lapset, kun joutuvat käyttämään äidin tekemiä ! Haaparannalta ostin viime keväänä hiihtolomalla lovikkalankaa ja nyt sitten vihdoin sain neulotuttua sellaiset. Vuorinkin tein vanhoista Virosta ostetuista kaksinkertaisista lapasista, joista Melli oli pentuna purrut päälliosaan ison reijän. Leikkasin vain vuorin irti ja ompelin sen sitten uusiin lapasiin. Lapaset ovat ihan kuin kaupasta ostetut oli pojan kommentti ja mahtavan lämpöiset =D Pikkusen loppui lanka kesken, joten peukun ja kärjen jouduin soveltamaan kaksinkertaisesta Novitan Huopasesta. Lovikota innostun tekemään enemmänkin, koska Huopasta oli jäänyt pyörimään varastoon muutamia keriä, joten neuloin lopuista lovikoita;  vanhimmalle pojalle, miehelle ja anopillekin. Huopanen on kyllä liian huopuvaa lovikoihin, sillä vanhin poika oli innostunut kavereiden kanssa  lumisotaan ja lapaset oli muotoiltava uudelleen, kun kämmenosa vanuttui  ihan tönköksi ;)  Eli lanka soveltuu parhaiten aikuisten käyttöön ei nuorison lumitouhuihin!