Vuosi sitten meille tuli Melli!

Tällainen pikku pallero Melli oli vuosi sitten tammikuussa,  onneksi pentuaika meni  varsin vähin vaurioin, muutamat kengät ja vanhan nojatuolin käsinoja saivat uuden muotoilun!

Huhtikuun lopulla Melli oli jo kasvanut kovasti ja aloittanut koirakoulunkin! 

Näin hienosti osataan istua!

Lempipaikka on  pihassa saunalle johtavien portaiden tasanne, koska sieltä näkee ohi menevät koirakaverit!

 Nyt Melli on jo aikuinen, pentukarva vaihtui ja hieman väritys muuttui punaruskeampaan suuntaan selästä. Varsin nätti tyttö ja kovin tykätty, ainakin naapurin Briardiuros Maran mielestä! Päällyskarva kasvaa vielä pitemmäksi talven aikana.

Tässä Melli vuoden vanhana joulukuussa ja hitunen katolta tippunutta lunta jäljellä.

Mellin pihapuuhat

Pihatielle ilmestyy omituisen suuria monttuja.

Mitä ihmettä se kuvittelee sieltä löytyvän?

.

Tyytyväinen työnsä tulokseen,

urakka suoritettu, 

vaikkei mitään löytynytkään.

Vähänkö me ollaan söpöjä!

Melli kasvaa hurjasti ja pääsee hyppäämään jo vaikka minne. Sänky on kiellettyä aluetta, samoin sohva, mutta tuossa vanhassa nojatuolissa voi ottaa, vaikka pikku päikkärit!

Melli on kohta 4 kk ja aikamoinen touhupakkaus!
Onko kenelläkään näin sulosia ripsiä, -vähänkö olen blondi!

Melli 10 viikkoa!

Olin unohtanut, millaista  elämä on koiranpennun kanssa.

Välillä vauhtia on liiaksikin ja pikku hampaat naskalin terävät. 

Unohtunut sukka lattialla on hetkessä entinen sukka, lapaset olen saanut parsia jo pariin otteeseen, yhdet kengätkin on tuunattu uuteen kuosiin!

Onneksi pihassa on mukava peuhata lumessa!

Haistella jänniä tuoksuja.

Huilatakkin hetkisen.