Kankaanpainantainspiraatio jatkuu...

Kurssilaisten kanssa teimme vanhoista pitsiliinoista pari erilaista valotettua seulaa ja olihan minunkin niitä kokeiltava. Tässä syntyi meidän talviverhot keittiöön. Mikä mukavinta, joulun jälkeen ei heti ole pakko edes vaihtaa verhoja, kun nämä sopii hyvin pitemmäksi aikaa ja voi laittaa ikkunaankin jo heti syksyllä.

 Tämä perhonen jäljennettiin yhdestä tyynyliinasta, pienen pätkän kokeilin metrikangasta tästäkin, mutta en nyt ainakaan vielä keksinyt mitä tästä tekisin. Voi olla, että pidän vaan näytepalana kankaanpainantakursseilla.

 

 Kurssilaisten käyttöön piirsin tämmöisen suuren pasley-kuvion, josta teimme seulan. Siitä painoin itse ensin mustalla metrikankaalle ja sitten maalasin lastalla pinnan. Vitsi, että tuli hieno ... nyt sitten vielä joulupöytäliinaakin punaisella pohjalla ja vaikka mitä =) Tähän olen tosi tyytyväinen, sillä tämä on kyllä kaunein pöytäliina minkä omistan!

 

Kokeilin vielä valkoiselle painopohjalle Iirispainatuksella.  Tämäkin on ihan kiva ja yllättäin sopi hyvin meidän olohuoneeseen verhoksi, kun matossa on saman sävyiset raidat. Taidan siis vielä painaa toisen kappaleen niin saan kesäksi pirteät sivuverhot.

Uudet verhot!

 Olen nyt  koko lukuvuoden pitänyt kankaanpainantakurssia ja kurssilaiset ovat kuvioineet kankaita eri tekniikoilla. Vihdoin olemme päässeet valottamaan seuloja ja metrikankaisiin. Löysin upean tammen silhuetin yhdestä paperiaskartelukirjasta, jota kopiokoneella suurensin sopivaksi.  Keittiön pöytä muuttui painopöydäksi ja painoin olohuoneeseen uudet kevätverhot mustalla valkoiselle puuvillakankaalle. Keittiöön painoin samalla aiheella vihreänsävyiset sivuverhot ja kapan!

Heti samantien oli kankaat ommeltava, mutta pakko oli näyttää verhoja vielä kurssilaisille,  sitten sain ne ikkunaan. =) Nyt olen jo painanut yhden verhon keittiöön ensitalveksi pitsiliinakuviolla ja ideoita muhii vaikka miten!!! Piirsin ja valotin suuren  pasley-kuvion kurssilaisten ja omaan käyttöön, mutta sitä ei vielä ehditty painaa!

Talven neuleita ja vähän huovutustakin!

Hiihtolomalla neuloin krapilla ja suomenröyhytattarilla värjätyillä langoilla taas yhdet sukat. Viikolla keräsin talven aikana tekemiäni neuleita ja huovutustöitä kevät aurinkoon kuvattavaksi. Alakuvassa on osa ennen joulua neulottuja lovikkalapasia, joita neuloin jämälangoista. Yhdet ehti jo vanhin poika hukata muutaman viikon sisällä! Aika kivan näköisiäkin niistä tuli, raidalliset otin omaan käyttöön, sillä ne on hyvät koiran lenkityksessä!

Pipon neuloin Novitan ohjeella ((täältä), mutta lankana oli Wool ja kuviosta tuli siksi paljon sirompi kuin malliohjeessa. Langan olin värjännyt hennalla kullanruskeaksi ja pietaryrillä tuon tumman vihreän, jossa rautasulfaatti värjää keltaisen langan vihreään! Lapaset on krappilla värjättyjä lankoja, lisäksi raitoja erilaisilla värjätyillä loppulangoilla.

Hyvä ystävä oli Suomessa hiihtolomalla tyttäriensä kanssa ja koska nuorimmainen on meidän kummityttö niin päätin neuloin koko porukalle sukat kokenillilla värjätyillä langoilla, vaaleanpunaissa  varren raidat on sinipuuta, mutta muuten kaikki langat on kokenilla ja kokenillin jälkivärjäyksistä, joko harmaata tai valkoista seiskaveikkaa!

 Tammikuussa pidin huovutuskurssia ja se innosti huovuttamaan merinovillasta itselle baskerin ja nunohuovutuksella huivin silkkisekoitekankaalle. Sen jälkeen huovutusvillat odottivat kuukauden olohuoneen nurkassa, että kokeilen mekon huovutusta, koska olin löytänyt aivan uskomattomia nunohuovutettuja vaatteita netistä (esim. täältä) Mutta en kuitenkaan saanut enempää aikaiseksi, ehkä ensi talvena!

 Koska minulla ei ole hattutukkia, jouduin muotoilemaan baskeria saunanlöylyissä omassa päässäni, sillä tavalla sain siitä sopivan kokoisen ja jopa muotoiltua vekkejä toiseen eturenunaan, joka muotona paremmin toimii omassa päässäni kuin perusbaskeri!  Huivin jouduin huovuttamaan kaksi kertaa, koska pöydän mitta loppui kesken ja unohdin kuinka paljon olin laittanut mustaa merinovillaa toiseen päähän, se paljastui vasta kun rullasin koko huivin auki. No ei se mitään nyt rimsujakin tuli tasasemmin koko huiviin kun villaa on yhtä paljon molemmissa päissä!

Raitasukkia pukkaa

 Teeveen ääressä on niin helppo neuloa itsevärjätyillä langoilla raitasukkia tai lapasia ettei tahdo millään viitsiä aloittaa suuritöisempää neuletta.Kaipa sitä pitäisi alkaa etsiä langoille sopivaa villapaita/takki mallia kirjoneuleena, että saisin edes osan langoista käytettyä, mutta toisaalta  laiskottaa... Sukissa on indigolla värjättyjä sinisiä lankoja ja krapilla ruskeita ja oransseja, sinipuun ensimmäisestä värjäyksestä violetit raitalangat!

Ihan kuin kaupastat ostetut =D

Piha on täynnä höttöistä lunta, sillä tänä syksynä lumitöitä on saanut tehdä tiheästi koko joulukuun. Neulekausikin on aloitettu jo syyskuussa miehen pipolla ja silkkisellä tuubihuivilla, neuloin myös pojalle uudet hanskat kadotettujen tilalle , sinipuulla ja indigolla värjätyillä langoilla.

Joululahjoiksi valmistui villasukat ja lapaset indigolla värjätyillä langoilla. Vyyhdin olin osittain sitonut tuorekelmun alle, joten vyyhtiin tuli valkoisia raitoja. Lapasessa valkoinen  muodosti revontulia muistuttavia kuvioita ja sattumalta molempiin lapasiin tuli samanlaiset =) Lankoja on vaikka kuinka, mutta ongelmana on ettei niitä millään raskisi käyttää, kun kauneimpia lankoja on mukava esitellä tulevilla värjäyskurssella kurssilaisille! Lisäksi miesvaltaisessa perheessä äidin on pakko sopeutua neutraalimpaan värimaailmaan =(  Harmaan langan värjäsin syksyllä tarhakäenkaalella!

Meidän juniori on pitkään haaveillut lovikkalapasia...kaupasta ostettuja pehmeällä vuorilla, samanlaisia kuin kavereillakin on , -käsityönopettajan lapset, kun joutuvat käyttämään äidin tekemiä ! Haaparannalta ostin viime keväänä hiihtolomalla lovikkalankaa ja nyt sitten vihdoin sain neulotuttua sellaiset. Vuorinkin tein vanhoista Virosta ostetuista kaksinkertaisista lapasista, joista Melli oli pentuna purrut päälliosaan ison reijän. Leikkasin vain vuorin irti ja ompelin sen sitten uusiin lapasiin. Lapaset ovat ihan kuin kaupasta ostetut oli pojan kommentti ja mahtavan lämpöiset =D Pikkusen loppui lanka kesken, joten peukun ja kärjen jouduin soveltamaan kaksinkertaisesta Novitan Huopasesta. Lovikota innostun tekemään enemmänkin, koska Huopasta oli jäänyt pyörimään varastoon muutamia keriä, joten neuloin lopuista lovikoita;  vanhimmalle pojalle, miehelle ja anopillekin. Huopanen on kyllä liian huopuvaa lovikoihin, sillä vanhin poika oli innostunut kavereiden kanssa  lumisotaan ja lapaset oli muotoiltava uudelleen, kun kämmenosa vanuttui  ihan tönköksi ;)  Eli lanka soveltuu parhaiten aikuisten käyttöön ei nuorison lumitouhuihin!

Tarjottimia omasta kankaasta!

Pidän käsityöpajakurssia kansalaisopistossa ja syksyn olemme keskittyneet aurinkovärjäykseen, kloriittivalkaisuun, leimasinpainantaan ja kankaan maalaukseen. Kurssilaisten kanssa kuvioimme kankaita tarjoittimia varten ja minulta karkasi mopo käsistä =)  Tein aurinkovärjäyksellä pieniä voileipätarjoittimia perheelle, niin pojatkin saavat teekuppinsa ja voileipänsä vietyä yläkertaan tietokoneen ääreen. Villen 7 lk koulussa tehdystä linolaatasta, painoin mustalle kankaalle kahden kokosia tarjottimia, ... jos poika joskus muuttaa kotoa niin saa mukaansa sarjan omia tarjottimia ;)

Lahjaksi tein muutamia meidän Sysi-kissaa esittäviä tarjottimia... saa nähdä kenelle pukki nämä tuo=)

 Tähän sain idean Ikean tyynystä... peitin linnun muotoisen alueen kontaktimuovilla ja maalasin kankaan. Linnun piirsin jälkeenpäin kangastussilla!

Aurinkovärjäystä

Aurinkoa ei juuri tänäsyksynä ole näkynyt, mutta aurinkovärjäyksessä ei aurinkoa edes tarvita. Käytännössä kangas maalataan kangasvärillä, joka on tehty ruiskuemulsioon. Märän kankaan päälle asetetaan kasvinlehtiä, muotoon leikattua muovikalvoa kuten tässä tms. Koska  kankaan kuivuminen on hitaanpaa peiton alla niin pyrkiessään kuivumaan kangas imee värin peitetyltä alueelta. Alennusmyyntikorista löysin valmiita tabletteja jotka somistin aurinkovärjäyksellä.

Pidän nyt viikottain torstaisin kankaanpainantakurssia ja mukava on kokeilla itsekin kaikenlaista. Tosin perhe ei ihan ole innostunut asiasta, sillä se vaatii aina keittiönpöydän valtaamisen painopöydäksi ;)